InRock -haastattelu

Haastattelu Tokio Hotelin kanssa
Haluan kokeilla jotain uutta paitsi musiikkia Tomin kanssa.

Tässä kuussa Adimission free julkaisi artikkeleita, jotka lukijat olivat kirjoittaneet, kun he olivat olleet haastattelussa Tokio Hotelin kanssa, sillä on ..(initial?).. katsoa fanien näkökulmasta. Noiden saksalaisten keskellä kaikki olivat pilvissä asti. Sen lisäksi Bill ja Tom jatkoivat puhumista. Se oli todella iloista.

Kaikki odottivat teidän saapumistanne.
Tokio Hotel: Kuin myös me.
Bill: Matka Japaniin on ollut unelmamme pitkään. Olemme todella kiitollisia ja innostuneita, että pääsimme viimein Japaniin. Oli melko hyvä tulla tänne.

Luulen, että teillä oli samat vastaukset, kun eteläamerikkalaiset reportterit haastattelivat teitä. (Naurua)
Bill: Joo! Olemme kertoneet monta kertaa ihmisille, että aiomme mennä Japaniin. Meidän bändimme nimi on Tokio Hotel, joten haluamme mennä Japaniin niin pian kuin mahdollista.
Tom: Mutta kun se päivä tuli, se oli yli odotuksien, koska Japani oli yksinkertaisesti niin kaukana.
Georg: Kun annoimme nimen bändillemme, halusimme jotain mahtavaa. Näytti siltä, että sen pitäisi olla paikka, jotka emme voi nähdä ja tavoittaa edes unessa. Ja lopulta päätimme nimetä sen Tokio Hoteliksi. Mutta lopulta pääsimme Tokioon. (Nauraa)

No, kaikki fanit haluavat tietää teistä lisää rajoitetussa ajassa.
Ensin, Tom, sanoit että levyn tekeminen oli aikaa vievää työtä, kun annoitte viimeksi haastattelun. Joten seuraava vuoden 2011 levy ei tule olemaan helppo. Tunnetko samoin yhä?
Tom: Totta kai.

Miksi näin?
Tom: Itseasiassa meidän olisi pitänyt tehdä uusi laulu studiossa tällä hetkellä, mutta päätimme tulla Japaniin eikä se itse asiassa ollut meidän suunnitelmamme. Seuraavalla kerralla toivomme, että voimme valmistautua hyvin.

Oikeasti? Voimme uskoa sinua, voimmehan? (naurua)
Tom: Totta kai! Mutta meillä on edessä muita suunnitelmia vuonna 2011. Kaiken tämän jälkeen palaamme lopulta studioon jatkaaksemme laulujen kirjoittamista. Joten emme tiedä milloin uusi albumi julkaistaan tarkalleen. Ei sillä, että emme pitäisi matkustelusta, mutta näyttää siltä ettei meillä olisi muuten aikaa säveltää vuonna 2011.
Bill: Syy siihen on se, että haluamme tehdä korkealaatuisia levyjä. Haluamme todella näyttää kaikille parhaamme, mitä teemme päivittäin. Joten on tarpeellista olla studiossa pitkään. Kun sävellämme, meidän on neuvoteltava mikä on paras tapa, mikä kuulostaa parhaimmalta ja niin edespäin.
Tom: Niin, olemme olleet kiertueilla tänä vuonna. Kun pääsemme takaisia studiolle, mietimme mitä teemme seuraavaksi, kasaten ajatukset ja keräten kaikenlaista inspiraatiota. Kaikki nämä ovat todella paljon aikaa vievää.
Bill: Joten emme ole varmoja milloin voimme julkaista seuraavan levyn. Voi olla ensi vuonna tai sitä seuraavana. Mutta ilmoitamme välittömästi, jos siitä on jotain merkkiä. (Naurua)

Kuinka kauan teillä yleensä kestää levyn teko?
Tom: Se riippuu. Se aina riippuu siitä kuinka monta laulua äänitämme. Se ei ole ongelma mitä meidän täytyy miettiä. Joskus ajattelemme, että on OK, jos äänitämme 18 laulua vaikka emme välttämättä ole tyytyväisiä ja lisäämme jotain muuta, jonka jälkeen olemme äänittäneet 50 laulua. Se riippuu sen hetkisesti mielialastamme.

Ahaa, ymmärrän. Menin Saksaan ja Pariisiin eräänä päivänä. Tiedän kuinka kuuluisia olette Euroopassa. Olette ehdottomasti kuuluisimpia.
Tokio Hotel: Joo, se on samanlaista Pariisissa.

Ensimmäisellä kerralla haastattelimme Billiä ja Tomia puhelimen kautta, molemmat olivat todella ystävällisiä ja heille oli helppo puhua. Olin aivan shokissa. Joten sillä ei ole mitään väliä kuinka kuuluisia olette, koska olette yhä luonnollisia ja matalalla profiililla. Onko se teidän periaatteenne?
Bill: Kyllä, se on tärkeintä meille. Löysimme tämän bändin luonnostaan ja olemme myös hyviä ystäviä. Olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta. Silloin esiinnyimme vain viiden ihmisen yleisölle. Alussa emme koskaan olisi uskoneet tällaista menestystä, kun lauloimme pienellä klubilla. Mutta nyt unelmassa kävivät toteen ja olin todella ylpeä.
Tom: Tiedämme bisnesmaailman kaksi puoli, koska emme tiedä vain menestystä vaan myös sen, miltä tuntuu seistä viiden ihmisen edessä. Siinä pienessä klubissa kukaan ei kuunnellut meitä, puhumattakaan haastatteluista. Tiedämme myös kuinka vaikeaa on olla top ykkönen. Ja on myös vaikeaa esiintyä 500 000 ihmiselle Eiffel-tornin alla. Koska olemme kokeneet menestystä sekä epäonnistumista, olette todella kiitollisia nykyään. Ehkä meitä on siunattu.

On syy siihen se, että olette kristittyjä?
Bill: Se voi olla yksi syy.

Vaihdan aihetta. Sen jälkeen kun tulitte tänne, mitä ajattelitte Tokiosta? Onko se samanlainen kuin kuvittelitte vai ei?
Bill: En voinut kuvitella, että täällä on niin paljon faneja odottamassa.
Tokio Hotel: Joo, joo!
Bill: Luulin, ettei kukaan olisi siellä ja kukaan ei tietäisi meitä. Mutta kun poistuimme koneesta, monta fania olisi odottamassa ja he lähettivät meille paljon lahjoja. Olin niin iloinen. Kaikki toivotti meidät tervetulleeksi iloisesti ja innolla.

Olette tottuneet tähän, eikö niin?
Tom: Muissa maissa on samanlaista, mutta se oli ensimmäinen kerta Japanissa. Joten luulin, että ehkä kukaan ei tiedä meitä ollenkaan ja meidän täytyisi esitellä itsemme ensin. Oli mahtavaa nähdä niin paljon faneja Japanissa.

Fani Euroopassa täytyy olla paljon enemmän kuin japanilaiset fanit, mutta te olette täällä kaikkien intohimo. Ainiin muuten, Bill ja Tom, sanoitte että olette molemmat perfektionisteja. Siten aiheutatte myös ongelmia toisillenne, eikö niin? (Naurua) Milloin aloitte huomata perfektionisminne?
Bill: Luulenpa, että se alkoi kauan sitten.
Tom: Jokin kehossani alkoi kontrolloida minun kauan sitten, luulisin.
Bill: Sanon itselleni: "Rentoudu, rentouta olkapäät!" Mutta en voi. Ei väliä, mitä teen, mutta haluan sen olevan täydellistä. Haluan tehdä kaiken täydellisesti. Jos on jotain epätäydellistä, se nakertaisi minua. Se on kuin tauti. Tiedän, että aiheutan muille joitain ongelmia, mutta ajattelen vain sitä. Uskon, etteivät muut ole iloisia. (Naurua)

Näetkös? Gustav ja Georg virnistelevät. (Naurua)
Bill: Joo, Tom ja minä olemme täysin samanlaisia tässä asiassa. Joten kun olemme kahdestaan, se on liian hankalaa muille. En edes tiedä kun se alkaa. Joka tapauksessa olen ollut tällainen kauan.

Peritkö tämän vanhemmiltasi?
Bill: Ehkä. Olemme läheisiä äitimme kanssa ja hän ei koskaan painosta häntä. Olemme kasvaneet vapaasti lapsuudesta asti. Äiti luottaa meihin todella paljon. Hän tekee kaiken sen mukaan, mistä pidämme ja mistä emme, joten puhumme avoimesti ja hän on tukenut meitä kaikessa aina. Äiti ei ole koskaan pakottanut meitä tekemään mitään mukaan lukien opiskelun. Hän luottaa meihin ja sanoo meille: "Teette asiat oman mielenne mukaan. Uskon teihin." Suhteemme on todella hyvä, joten on vaikeaa sanoa onko se geneettistä.

Kuulin, ettet palkkaa stylistia perfektionismisi takia. Onko se totta?
Tom ja Bill: On.
Bill: En voi uskoa häntä. Stylistit saattaa käskeä meitä pukemaan vaatteita, joista emme pidä. Tunnen aina levottomuutta. Pidän parhaimpana vaihtoehtona valita ja ostaa vaatteeni itse.
Tom: En usko toisia myöskään. Haluan kontrolloida kaikkea mukaan lukien PV, CD, efektit, lavat, showt ja totta kai musiikki. Sitä voidaan pitää friikkinä. Mutta kaikesta tästä, meillä on omat ajatukset ja uskomme, että voimme tehdä kaiken paremmin kuin muut.
Tokio Hotel: (Naurua)
Tom: Uskon, että tulemme aiheuttamaan ongelmia muille. Sanalla sanoen, toivomme, että voimme käsitellä tätä itse. Haluan olla kytkettynä CD'hen tai japanilaiseen "Darkside of the Sun" versioon.

Ja mitä teette todella? Menettekö shoppailemaan?
Billl: Se on vaikeaa. Erityisesti Euroopassa se ei ole ok. Mutta on useita kauppoja, jotka ovat meille tuttuja. Ja joinain tiettyinä aikoina ne on ovat auki erityisesti meille. Sinä aikana voimme mennä sinne ja olla tarpeellinen aika siellä. Lisäksi ostamme aina kaiken verkosta.
(Tom kertoi, että Bill käy usein Melrose Avenue nimisessä kaupassa LA'ssa)

Shoppailu verkossa? Ostitko kaiken, mitä päälläsi on tänään, verkosta?
Bill: Totta kai! On nettisivuja, joilta voit ostaa sellaisia asioita. Joskus tietyissä maissa voimme mennä shoppailemaan lippikset ja aurinkolasit päässä ilman huolta. Ja joskus suunnittelijat antavat minulle joitain vaatteita.

Kuulostaa hyvältä. Aiemmissa haastatteluissa sanoitte, että asuntonne ei ollut kuin vähittäismyyntikauppa vaan vaatekauppa.
Georg: Heillä on enemmän erilaisia vaatteita kuin kaupoissa. Se on enemmänkin kuin tavaratalo.
Tom: Minulla on paljon vaatteita, mutta Billillä on enemmän. Vaatteidemme määrä on suuri.
Bill: Olen tottunut laittamaan kaikki vaatteeni pois sen sijaan että heittäisin ne. Kun puhutaan vaatteista, olen...
Georg: Huorahtava.
Bill: Joo, olen sellainen vaatteille. Pidän jokaisesta todella paljon, vaikka vanhat vaatteet ovat osa menneisyyttäni ja niissä on paljon muistoja. Tämä takki kertoo tästä ja tuo takki taas kertoo siitä, jotain sellaista.
Tom: Vaatteet, joita pidimme PV kuvauksissa, ovat yhä kaapissa.

Eikö olisi hyvä lahjoittaa niitä hyväntekeväisyysyhdistykselle?
Tom: Olemme tehneet tätä ennen. Mutta kuten juuri sanoimme, jokaisella on tarkoituksensa ja muistonsa. Emme halua luopua niistä.

Kuulin, että raahaatte 10 tai 12 matkalaukkua kiertueille. Onko se totta? (7 matkalaukkua Japania varten)
Bill: Joo, kuulostaa että kantaisimme enemmän. (Nauraa) Kiertueet olivat niin kauan sitten, ettemme muista tarkasti.
Tom: Ihmiset, jotka ovat vastuussa laukkujen kantamisesta, ovat todella väsyneitä, luulisin. On todella hyvä antaa muiden auttaa. (Nauraa)
Bill: Otimme kaiken mitä tarvitsimme, koska olimme kolmen kuukauden kiertueella.

Bändinne löydettiin 10 vuotta sitten. On kulunut 10 vuotta. Verraten hyvin varhaiseen aikaan, oletteko muuttaneet asennettanne musiikkiin?
Bill: Luulen, että olemme kasvaneet itse asiassa. Jokainen meistä kasvoi ja tuli aikuiseksi vähitellen. Totta kai kaikki ovat muuttuneet. Meidän täytyi sopeutua kiertueisiin, joten muusikkoina kasvoimme myös, joka on tietysti luonnollista. Meillä ei ole ajatusta, että alamme tekemään näin tästä eteenpäin. Annamme vain olla.

Entäpä aiheenne säveltämiseen? Vaihdatteko aihetta, kun kasvatte?
Bill: Aiheet ovat vaihtuneet. Saan inspiraatiota eri asioista kuten muodista, ihmisistä ympärilläni, elokuvista ja niin edespäin. Erityisesti lempielokuvistani, joten viime levy oli inspiroitu scifi-elokuvasta.

Mikä elokuva se on?
Tom & Bill: Vaikea sanoa.
Tom: Koska on niin paljon elokuvia.
Bill: Pidämme liian monista hyvistä elokuvista.

Valitkaa joku näistä elokuvista.
Bill: Esimerkiksi "2012" on hyvä. Ja toinen, mikä on sen nimi? Anteeksi, unohdin.
Tokio Hotel: "District 9".
Bill: Joo, se on hyvä. Ja se uusi nimeltään "Tron: Legacy" on tosi kaupallinen. Haluan todella katsoa sen. Ja on paljon muita elokuvia, joista tiedän vain saksankielisen nimen, mutta emme englanninkielistä. Pidän "The Notebookista" ja "The Labyrinthista" joissa David Bowie näytteli. Ne ovat vanhoja elokuvia, mutta pidän niistä paljon. "Inception" on tosi mahtava.

Se on vaikea ymmärtää, eikö? Muuten, show, joka pidettiin useita viikkoja sitten Etelä Amerikassa, oli täynnä tulevaisuuden juttujen, erityisesti vaatteet. Kun lavastitte lavan, perustuiko idea omiin ajatuksiisi?
Tom: Joo! Kolmen kuukauden kiertuetta Euroopassa valmistelimme puoli vuotta. Kaikki jäsenet miettivät yhdessä harjoitushuoneessa juttuja kuten lavaa, vaatteita ja koko lavaa. Valmistelu vei meiltä paljon aikaa ja energiaa. Esitimme osan siitä. Loppupeleissä on mahdotonta toteuttaa kaikki. Euroopan kiertueella meillä oli 15 rekkaa kuljettamassa kaikkia juttuja, mutta Etelä Amerikassa oli saatavilla vain lentokone. Ja sillä oli oma painorajansa. Joten emme voineet ottaa kaikkia juttuja. Vaikka siitä ei voinut tehdä täysin samanlaista, yritimme parhaamme.

Ymmärrän. Viimeinen kysymys on jonkinlainen vitsi. Tom ja Bill, nukutteko samassa sängyssä?
Tom: Ei

Edellisessä haastattelussa sanoitte, että teette kaiken yhdessä ja joskus nukutte yhdessä.
Bill: Olimme katsomassa elokuvaa yhdessä, mutta väsyneitä samalla, joten...
Tom: Se on totta. Olemme yhdessä joka päivä, melkein 365 päivää ja 24 tuntia. Eroamme toisistamme vain silloin kun nukumme omissa sängyissämme. (Nauraa) Lukuun ottamatta nukkumista olemme yhdessä.

Tiedän. No, mikä on tavoitteenne vuodelle 2011?
Bill: mennä takaisin studioon ja luoda uusia lauluja.

Palaatteko Hampuriin tai LA'han?
Bill: Meidän pitäisi palata molempiin. Joskus jäädä Yhdysvaltoihin ja joskus taas Saksaan. On paljon yksityiskohtaisia suunnitelmia, jotka jatkuvat salaisesti. Mutta emme voi kertoa teille. Tom ja minä haluamme yrittää jotain muuta kuin musiikkia. Emme ole päättäneet mitä, mutta tulemme kertomaan jos päätämme. Seuraava vuosi pitäisi olla pääasiassa säveltämiseen tarkoitettu.

Tekikö Bill jotain muotiin liittyvää? Kuulin, että olet ääni jollekin hahmolle elokuvassa.
Bill: Joo, olen äänenä hahmolle nimeltä Arthur saksankielisessä "Arthur ja minimoit" nimisessä elokuvassa

Entä muut? Mitä muuta te teette kuin musiikkia?
Bill: Heillä ei ole sitä taitoa. (Nauraa)

Hei Bill, camoon!
Gustav: Saatan olla seuraava Stallone 10 vuoden sisällä. Ja saatan olla äänenä hahmolle "Arthur rimbaud 20'ssa". (Nauraa)
Tom: Vaikka en ole koskaan tehnyt sitä, se on rankkaa työtä. (Nauraa) Ei helppoa, okei?
Bill: Se vei paljon aikaa. Se on saavutus, jonka sain sen jälkeen kun olin ollut studiossa useita tunteja.
Tom: Bill on myös tunnollinen laulajana. Emme ole hyviä olemaan äänenä ja musiikin tekemisessä samaan aikaan, koska luulen ettemme ole sopivia.

Entä Georg?
Georg: En ole saanut yhtään hyvää pyyntöä. En tiedä mitä se tulee olemaan.

Ok! Kiitos todella paljon!